~Rika Valkoisen taivaan lintu~
Hei ajattelin kertoa teille tarinan eräästä koirasta. Taivaan jumalasta, nimeltä Rika.
Rika syntyi aivan tavaliseen perheeseen isoveljensä Rivetin ja pikkusiskonsa Harun kanssa. Heidän lapsuutensa oli tavallista. He leikkivät EmonsaTerumin kanssa ja oppivat kaikkia uusia juttuja isänsä Zeron kanssa. Yksi asia muutti Rikan elämää, Rika oli valittu emonsa perijäksi taivaan jumalaksi heti taivaan suden Shiron jälkeen. Pentujen isällä oli poika nimeltä Blood Daimond. Pian kaikkien näiden elämästä tuli täyttä helvettiä.
Kaikki alkoi siitä kun Blood Daimond ei saanutkaan isänsä perijänä paikkaa, häntä ei valittu paikan johtajaksi. Vaan Rika oli seuraavana perijänä, sillä paikassa oli sääntö että joka toinen johtaja on oltava naaras. Nyt oli naaraan vuoro. Blood Daimond hermostui asiasta ja karkasi.
Seuraava päivä alkoi hiljalleen Rivet ja Haru olivat isänsä kanssa. Rika ja Terumi olivat hakemassa vettä läheiseltä lähteeltä. He menivät hakemaan astiaa ihmisten ladosta kunnes savu täytti pienen huoneen. Yomabuki työnsi Rikan pois päin ja sanon että tämä juoksisi ulos, Äiti tulee ihan perässä.
Mutta näin ei käynyt. Koko lato oli tulessa. Katto romahti ja Terumi, jäi loukkuun. Kattoparru oli murtanut tämän selän. Koko lato oli ilmiliekeissä Terumi kuoli tuona iltana. Rika huusi äitinsä nimeä itkien. Mutta ei osanut auttaa. Hän näki miten Terumi kuoli. Hänen äitinsä oli kuollut tämän silmien edessä. Vain musta varjo oli seuranut naarasta kalliolta. Vaistomaisesti Rika pyrähti juoksuun. se itki ja juoksi se ei tiennyt minne mennä. Hän juoksi aikansa ja oli aivan väsynyt. Naaras nukahti puun juurelle ja seuraava muistikuva oli että hän heräsi Isolta luolalta mitä kutsuttiin "Kiviröyhkiöksi" Mitä tapahtui nuina aikoina? palataan ajassa takaisin päin.
Se tumma varjo jonka Rika oli nähnyt oli hänen velipuolensa Blood Daimond. Blood Daimond oli liian vallan haluinen että hän tappoi jopa isänsä vaimon. ja oli valmis tappamaan myös nuo kolme pentua. Viha kiehui Blood Daimondin sisällä. Se käveli luolaa kohti jossa tämän isä ja kaksi muuta sisarta oli. Zero näki poikansa ilmeensä jotakin outoa.
- Blood Daimond? Zero lausui poikansa nimen.
Bloodin kasvoille nousi iljettävä virne Pian Rivet makasi verissään seinän vierellä. Haru kerkesi juosta ulos se oli hädissään se vain juoksi.
- Blood Mitä tämä on! Zero murisi ja tälläkertaa hän oli tosisaan.
- Tämä on vallan kaapaus, Kai sinä tiedät mitä se takoittaa!! Blood Daimond murisi iskien hampaansa isänsä kaulaan.
- Missä minä olen? Minä katselin ympärilleni, tämä ei ollut koti, enkä minä nähnyt emoa missään?... Rika mietti hiljaa
- Älä pelkää pentu, Hiljainen ja Kaunis ääni sanoi. Se oli Hitomi Rikan pelastaja. Olet Kukkaniityllä paratiisissa johon vain hyväsydämiset ja rohkeat pääsevät. Hitomi selitti. Rakas?Hitomi lausui ääneen.
Esiin astui komea ja niin vahvan ja uskollisen näköinen karhukoira.
Uroksen silmät kääntyivät pennun silmiin ja niistä näki uskollisuuden ja että uros ei ollut paha.
- Älä pelkää, minä olen Joe, ja tässä on Hitomi vaimoni. Pelastimme sinut metsästä. Olit todella väsynyt ja Veren tahrima. Mitä on tapahtunut missä äitisi on? tai isäsi? Joe kysyi katsoen pentua.
Rikan hengitys lakkasi hetkeksi. Se oli todella järkyttyneen näköinen.
- Äiti... Rika lausui hiljaa ääneen.
Sen silmistä alkoi tippua isot kyyneleet.
Äiti.. äiti on kuollut...äiti kuoli tulipalossa.... Äiti pelasti minut... Rika nousi seisomaan sen pieni keho vapisi.. Haru sisko... Rika pyrähti Joen ja Hitomin ohitse mutta, Joe nappasi pennun hampaisiinsa laskien tämän eteensä. Älä pidän niin kiirettä sisaresi on turvassa. hän nukkuu, Joe selitti.
- Nukkuu?.... En vain enään jansanut... Painoin pienen pääni vasten joen tassua kyyneleeni että kehoni vapisten. Joe lohdutti kuin isä joka oli ollut minulle aina niin tärkeä.
-Kuule pentu.. Sinun on parasta nukkua hetki... olet liian väsynyt ja järkyttynyt..Hitomi sanoi
-Mi..Minä olen Rika... Ja sisareni on Haru... e...ettekö löytänett veljeämme?.. Ri..Rivettiä?.... Tuon sanottuani väsymys veti veronsa ja minä nukahdin.