~Rika valkoisen taivaan lintu Osa 2~

Noin pari viikkoa oli kulunut siitä kun Rika ja Haru olivat muuttuneet orvoiksi. Rika ja Haru elivät nyt Kukkaniitty nimisellä paikalla. Paikan johtaja Joe ja johtajatar Hitomi adoptoivat pennut omikseen. Tuolloin tietämättä millaista kauhua nämä tulisivat saaman aikaan.

Minä istuin katsellen kirkasta taivasta. Minua vieläkin pelotti ajatus etten enään koskaan tulisi näkemään äitiäni. Enkä tämän takia uskaltanut luottaa melkeimpä kehenkään. Pelkäsi eniten lauman uroksia. Kuuleekohan äiti minua ja siskoa... Rika ajatteli hiljaa

Haru ei voinut hyväksyä sitä että sen äiti oli nyt poissa ja sen lepeän emon paikalla oli kaksi tuntematonta sutta/koiraa.

- Rakas ymärtä ätköhän nuo kaksi koskaan että teimme sen vain pelastaaksemme heidät? Hitomi kysyi katsoen Joeta silmiin.

- Älä huoli rakas kyllä he ymmärtävät ajallaan. Joe totesi

Rika ja Haru olivat toistensa vasta kohtia. Rika oli sähäkkä suunsoittaja ja Haru kiltti ja lempeä. Mutta silti he olivat melko samanlaisia.

-Haru, Rika ! Sisälle on nukkumaan menon aika Hitomi huudahti penuille.

- Mennään Rika ei olla heille ilkeitä.. Haru sanoi katsoen sisartaan.

- Mene sinä vain minä en vielä nukkumaan laita... he eivät ole minun vanhempiani.. joten he eivät määrää minua.... Rika totesi.

- hmm.. Tee kuten tahdot minä menen nyt! Haru pyrähti luolaa kohti.

-Missä Rika on? Joe katsoi Harua kysyvänä.

-Rika sanoi ettei ajo tulla nukkumaan... ettekä te voi määrätähäntä kun te ette ole hänen isänsä ja emonsa.. Haru iski kiinni liampalaseen.

- Vai sillä lailla.. Minä menen.. Katsotaan miten jääräpäinene se tyttö on.. Naurahtaen joe lähti ulos ja kohti Rikan olin paikkaa.

Rika huomasi Joen tulevan tätä kohti ja kiipesi tämän vuoksi puuhun..

-Kuules Rika.. Tiedän että sinulla on pahamieli... ja että kaikki tuntuu menevän reisille... Minä ja Hitomi emme halua satuttaa tai pakottaa sinua mihinkään, emme halua korvata entisiä vanhempiasi. Haluamme vain suojella sinua ja sisartasi. Joe kertoi

-Joe sama... Rika oli laskeutunut puusta ja istui Joen takana... Jos pyydän anteeksi... hyväksytkö minut.. tälläisenä kuin olen?.. Rika kysyi kirkaat silmät joessa

-Tottakai.. Olet minulle kuin pieni tytär. En voisi anntaa kenenkään satuttaa sinua.. tai Sisartasi Harua.. Tule mennään sisälle Hitomi odottaa Joe sanoi.

- Isä.. Odota.. Rika tamsuteli uroksen luokse ja halasi tätä. Mennään jo Äiti odottaa Ensimmäistä kertaa kaiken tapahtuman jälkeen rikan silmistä saatoi nähdä onnellisuude.

- oh.. Miksi sinä minua kutsuit Joe ajatteli hymyillen juosten pennun rinalla.

- muutos-

Noin vuosi oli kulunut siitä kun Rika ja Haru olivat muuttaneet kukkaniitylle. Pennuista oli kasvanut kauniita täysikasvuisia Koiria. Rika oli tummaturkkinen sen korvat, selkää pitkin meni juova ja hännän päätyyn jatkuva juova oli oransilla. Tytöllä oli siniset silmät ja punainene silkki nauha oikealla korvan juuressa tuhea tuekki piti tytön lämpimänä kovillakin pakkasilla.

Haru taas oli kaunis ja ulkonäöltään Mustan vieoletin ja harmaan sekoituksia. Myös Harulla oli siniset silmät. Ja kaunis tuuhea turkki. Kumpikin tytöstä oli oppinut itsenäisiksi ja Haru oli muuttunut hieman jäärä päisemmäkai varsinkin siskoaan kohtaan.

Rikan ja Harun ensimmäinen taistelu oli Karhutaistelu. Tuossasamaisessa taistelussa Rika oli saada surmansa mutta pelastui täpärästi vain parin viilon kanssa selässään.

Vähän ajan kuluttua Kukkaniitylle tuli Ilona niminen menninkäinen. Ilona oli uusi tuttavuus hän oli rohkea ja kiltti.

Ilonasta tuli yksi parhaimmista ystävistä Rikalle.

2 vuotta myöhemmin.

- Karhut hyökkävät! Joe herra! Karhut hyökkäävät!! Yski Joen alaisista ulvoi

-Rika!! Nyt mentiin! Ilona huudahti

- Hai!! Rika pinkaisi ulos ja Ilonan perään.

Kaksikon mukana oli noin Kolmekymmengä koiraa. Mukaan lukien Joe sekä Hitomi. Rika ja muut koirat hyökkäsivät suojelakseen kotiaan. Vaikka koirat saivat osumia he taistelivat pää pystyssä.

Taistelu kesti useita tunteja mutta se loppui koirien voittoon..

Rika makasi hiljaa hievahtamattakaan karhun käpälän alla. Ilona ryntäsi Rikan luokse vetäen tämän syliinsä. Rika!! Avaa silmäsi.. Sisko rakas.. Ilonan silmistä tippui isot kyynelleet. Kyyneleet tippuivat rikan rinalle. Naaraan silmät leimahtivat valkoisiksi ja rika nousi ilmaan valkoisen valon hohtamana. Naaraan kaulaan ilmestyi valkoinen koru. "Elämän koru" jos koru särkyy loppuu Naaraankin elämä.

-Rika? Ilona halasi siskoaan.

-älä rutista minua kuoliaksi Ilona!... Rika sanoi.. Yskien hieman.